Seurapresidentti tilittää: "Halusin vain tehdä palveluksen"15.12.2014 Pienen seuran suuri mies – Iiro-Pekka on salibandyn monitoimija Kaveriporukan pienestä seurasta on kasvanut vakavasti otettava taho. Vuonna 2015 20-vuotisjuhliaan viettävän Rökäletappion puheenjohtaja Iiro-Pekka Airola on edistänyt lajin ja seuran asemaa Siilinjärvellä. Viimeisin ponnistus oli SB Welhojen otteluiden tuominen Ahmon koulun saliin. Teksti ja kuva: Timo Tolonen
Iiro-Pekka Airola yritti epätoivoisesti poseerata kuvaajalle katsomossa, kun taustalla Welhot ja Blue Fox valmistautuivat historialliseen Divari-otteluun Ahmon koululla. Rökäletappio ei kuulosta ehkä maailman ammattimaisimmalta seuran nimeltä. Salibandy oli 20 vuotta sitten vielä kaukana siitä asemasta, että lajia olisi otettu edes lajipiireissä vielä kauhean vakavasti. Kaveriporukat perustivat joukkueita ja keksivät näille hauskoja nimiä. Tällainen on myös siilinjärveläisen Rökäletappion taustatarina. Vuonna 1995 salibandya pelattiin jo melko säännöllisesti koulujen liikuntasaleissa ympäri Pohjois-Savoa. Myös parikymppisten siilinjärveläisten porukka päätti ryhtyä harrastamaan lajia aktiivisemmin. Toimeenpanevat ja aikaansaavat nuoret miehet pitivät seuran perustamiskokouksen maaliskuussa, pari kuukautta ennen Suomen ensimmäistä jääkiekon maailmanmestaruutta. Perustamisen jälkeen tuore siilinjärveläisseura osallistui lähinnä Kuopion alueella järjestettyihin turnauksiin. Pojat päättivät kuitenkin lähteä liiton sarjaan jo heti seuraavaksi kaudeksi. - Ilmeisesti heti ensimmäisellä, tai viimeistään jo toisella kaudella, perustettiin myös naisten joukkue. Lajin nousu oli todella nopeaa, sillä treeneissä oli kuulemma jopa 40 pelaajaa kun junioritkin olivat mukana, Iiro-Pekka muistelee arkistojen kertomaa. Noihin aikoihin seura hankki myös ensimmäisen salibandykaukalonsa yhteistyössä kunnan kanssa. Kaukaloa vuokrattiin tuolloin mm. Kuopion eri seurakuntien turnauksiin. - Kaukalo oli tuolloin melkoinen harvinaisuus, joten seura sai vuokraamisesta hieman tuloja. Kaukalot olivat aika massiivisen painoiset nykyisiin verrattuna. Puuta oli nimittäin käytetty valmistusmateriaalina! Kun seura kerta hankki heti kaukalonkin, Rökäletappiosta voitaneen puhua lajin edelläkävijänä alueella? - Siilinjärvellä ilman muuta. Etenkin tuohon aikaan pesäpallo oli vahvassa asemassa, mutta monia palloilijoita on pelannut myös salibandya. Esimerkiksi Mikko Kuosmanen (pelaajaura SiiPessä ja Sotkamon Jymyssä, useita Suomen mestaruuksia pelaajana ja pelinjohtajana) on pelannut Rökäletappiossa, I-P toteaa. Pahamaineiset turnaukset Monet lahjakkaat nuoret pelasivat monia eri lajeja. Silloisia Rökäletappio-kasvatteja nousi myös ylempiin sarjoihin – jotkut jopa salibandyliigaan asti. Myös seura otti harppauksia kohti ylempiä divisioonia. - Perustajajäseniin kuulunut Ari Korhonen voitti parhaimmillaan SM-hopeaa Jyväskylän Happeessa. - Ensimmäisinä vuosina nousu oli aika nopeaa, joten perustajaporukka oli selvästi pelimiehiä. He olivat aikaansaavia sekä kaukalossa että sen ulkopuolella. Alasarjoissa on ollut jo vuosia tuttu sarjasysteemi. Kausi pelataan turnausmuotoisena, jolloin jokainen joukkue pelaa turnauspäivänä aina kaksi ottelua. Yhden päivän turnauksia pidetään talven mittaan keskimäärin muutaman viikon välein. 90-luvun puolivälissä tilanne oli toisin. - Parhaimmillaan Rökäletappio pelasi alueellisessa III-divisioonassa, joka oli tuolloin hyvin laaja. Tuolloin pidettiin pahamaineisia kaksipäiväisiä turnauksia. Näitä oli aina Lappeenrannasta Rovaniemelle, koska joukkueita ei ollut niin hirveästi, I-P naurahtaa. ”Ajattelin, että voisin tehdä seuralle palveluksen” Vaikka Iiro-Pekka on itse vielä alle 30-vuotias, hän on ollut lajin kanssa tekemisissä jo yli 15 vuotta. Kiinnostus salibandya kohtaan heräsi ala-asteikäisenä. - Rökäletappiolla ei ollut silloin minun ikäisilleni toimintaa. Otin yhteyttä Welhoihin, mutta en sitten jostakin syystä lähtenytkään Kuopioon pelaamaan. Lopulta RT perusti -83-ikäluokalle oman joukkueen, joten pääsin sinne pari vuotta nuorempana. Siitä lähti oma pelaajaura käyntiin. Seuraavana vuonna myös omanikäisilleni perustettiin joukkue. Vuosi oli tuolloin 1998, eli seuran junioritoiminta oli jo hyvässä vauhdissa muutama vuosi perustamisen jälkeen. Iiro-Pekka pelasi aina B-junioreihin asti, piti pari välivuotta ja pelasi miesten joukkueessa vuosina 2004-05. - Tämän jälkeen tuli tauko armeijan ja opintojen takia. Muutin Jyväskylään ja asuin siellä vuoteen 2011 saakka. Tietenkin seurasin kotiseurani tekemisiä, kävin välillä jopa treeneissä, mutta en ollut oikein muilta osin tietoinen toiminnasta. Opinnot olivat siinä vaiheessa että oli aika siirtyä työelämän pariin. Suunta oli takaisin kohti Kuopiota ja kotiseutua. I-P:n mielessä oli jo kytenyt ajatus, että vanhaa kotiseuraa voisi jollain tavalla auttaa. Ajatukset olivat heränneet jo 2000-luvun alussa, jolloin nuori peluri oli mukana myös juniorivalmennuksessa. - Olin tuolloin vasta 16-17-vuotias, enkä ehkä olisi kaikkea voinutkaan vielä hoitaa. Olin kuitenkin mukana jo joukkueenjohtajan tehtävissä. Muuttokuorma oli lähtökuopissaan kohti Kuopiota kun Iiro-Pekka päätti soittaa puhelun. - Soitin tuolloin puheenjohtajana toimineelle Esa Huttuselle. Tiesin, että Esa oli ollut tehtävässään jo pitkään, eikä hänellä ollut enää varsinaista sidettä seuraan esimerkiksi omien lasten kautta. Ajattelin, että voisin tehdä sekä hänelle että seuralle palveluksen lähtemällä mukaan toimintaan. Seuralla oli ollut vaikeita vuosia ja toimintaa oli ollut todella vähän. Rökäletappio pidettiin kuitenkin hengissä, vaikka kaikki oli hiipumaan päin. Sarjatasokin oli jo valahtanut V-divisioonaan saakka. - Esalle todella suuri hatunnosto siitä, että tuli aikanaan omien poikien kautta lajiin ja tähän seuraan mukaan. Hän jatkoi vielä, vaikka pojat muuttivat muille paikkakunnille. Esa jatkoi rakkaudesta seuraan, ja tuskinpa muita pyörittäjiä olisi tuolloin löytynytkään I-P oli Jyväskylän-vuosien aikana pelannut O2-Jyväskylän kakkosjoukkueessa ja hoiti samalla myös joukkueenjohtajan tehtäviä. Lajia on tullut nähtyä monesta eri kulmasta, joten näkemystä seuran pyörittämiseen riitti nuoresta iästä huolimatta. Lopullinen päätös puheenjohtajaksi ryhtymiseksi oli helppo tehdä. - Vuodet 2001-04 olin juniorivalmentajana. Kävin tuomarikurssin v. 2001. Parhaimmillaan siis pelasin, valmensin ja vihelsin saman kauden aikana. Voin todella vakuuttaa, että laji on ollut aina lähellä sydäntä. Siitä toki voidaan olla montaa eri mieltä, onko osaaminen näihin hommiin riittänyt. Ainakin on tullut yritettyä! Sekavuudelle suuntaviivat Kun Iiro-Pekka asui vielä Jyväskylässä, hän kävi Rökäletappion pelivuoroilla lomien aikaan, esimerkiksi joulun tienoilla. Kokemukset ovat painuneet mieleen – vähemmän hyvissä merkeissä. - Olihan se aika sekavaa. Treeneissä pyöri vaikka minkälaista sakkia ja tuntui, että kaikki eivät edes tunne toisiaan. Toiminta oli suurin piirtein sitä, että ensin kaiveltiin munia puoli tuntia, neppailtiin, eikä kukaan ottanut vastuuta siitä että mitä tehdään, I-P puuskahtaa. - Kukaan ei saanut aikaiseksi aloittaa pelejä, jakaa joukkueita tai tehdä aloitetta asian eteen. Se oli niin hirveää seurattavaa ja täydellistä ajan haaskaamista. Samaan aikaan samaan aikaan syntyneitä vanhoja pelikavereita, jotka ovat myös hyviä ystäviäni muutakin kautta, päätyi takaisin tänne kotiseuduille. Sain houkuteltua heitä mukaan seuran toimintaan ja takaisin pelihommiin. Tuore seurapomo päätti pistää rotia touhuun. - Kun Kuopiosta käsin käydään Siilinjärvellä treenaamassa ja siihen käytetään viikossa useita tunteja aikaa opiskeluiden, töitten, perheiden, tyttöystävien, muiden harrastusten ohella, niin käytetään se aika sitten järkevästi. Jos paikalle tullaan sen takia että meillä vaan on salivuoro, se on yhtä tyhjän kanssa. Alku oli sikäli vaativa, että Ahmon koulu oli tuolloin remontissa. Rökäletappio joutui pelaamaan sen talven Toivalassa Suininlahden koululla. Puheenjohtaja käytti heti vaikutusvaltaansa ja ryhtiliike alkoi näkyä monella osa-alueella. - Pidin ensimmäisissä treeneissä puheen, että tarkoitus on treenata tosissaan ja suunnitelmallisesti, mutta ei kuitenkaan liian vakavasti. Täräytin, että jos tämä ei jollekin kelpaa, niin voi poistua paikalta. Ikään kuin diktaattorimaisesti, mutta kuitenkin varmistin että tämä on kaikille ok. - Arto Torgoutsa suostui pelaaja-valmentajaksi ja vetämään treenejä. Pelaajia oli pakko saada lisää ja saimme heitä - paljon sellaisiakin, jotka eivät ole meillä aikaisemmin pelanneet. Kärjistetysti sanoen porukka oli vetänyt edellisvuodet V-divaria viidellä kenttäpelaajalla ja yhdellä maalivahdilla. Ei siinä paljoa ajateltu, että lähdetään voittamaan tai asettamaan mitään suuria tavoitteita. Riitti, että saataisiin kausi vedettyä läpi, I-P pyörittelee. Seuratoiminta lähti nousuun monella rintamalla Ensimmäinen kausi uuden puheenjohtajan alaisuudessa lähti kuitenkin käyntiin todella hyvin. Rökäletappio oli joulun aikoihin kärjen tuntumassa ja joukkue piti vuodenvaihteen tienoilla palaveria. - Asetimme tavoitteeksi nousun, sillä pelit menivät sen verran mallikkaasti. No, tahtihan vain kiihtyi kevättä kohti! Rökäletappio pelasi lopulta sarjanoususta kotiyleisön edessä Ahmolla. Voitto Juankosken Pyrkivästä varmisti nousun. - Nelosdivariin oli syntynyt joukkuevaje. Meillä kävi melkoinen tuuri, sillä lopulta kolme joukkuetta taisi nousta sarjaporrasta ylemmäksi normaalin kahden sijaan. Olimme juuri lohkokolmosia, I-P hehkuttaa. Sarjanousu ja sitä edeltänyt vaihe pelikentillä ja niiden ulkopuolella käynnisti Iiro-Pekan mielestä positiivisen kierteen. Homma oli iskostunut pelaajien mieliin. Niin paluumuuttajia kuin aivan uusiakin kasvoja alkoi hakeutua seuraan lisää. - Nyt ollaan oltu nelosdivarissa jo monta vuotta, tälläkin hetkellä ihan hyvillä sijoilla. Kun pelaajia alkoi tulla lisää RT Dynamon perustaminen tuli aiheelliseksi. Rökäletappiolla on nyt siis kakkosjoukkue sarjaporrasta alempana. Hieno juttu, että tämäkin on saatu aikaiseksi. Seuran jäsenmäärä kasvoi lyhyen ajan sisällä paljon. Perustamisvuonna 1995 syntyneiden junioreiden ikäluokka pelasi sarjaa parin vuoden ajan. Jäsenmäärän prosentuaalinen kasvu oli valtava. Iiro-Pekka Airola ei halua korostaa omaa rooliaan, mutta myöntää toki että kaikenlaista on saatu aikaan ja on aidosti tyytyväinen monista saavutuksistaan Rökäletappion vetovastuussa. Moni ei olisi samaan ehkä kyennyt. - Olen eniten tyytyväinen siihen, että tässä porukassa piilevät voimavarat on saatu kaivettua esiin. Se vaatii aina sen, että joku sanoo asioita ääneen ja näitä laitetaan toteutukseen. Ainahan kaikkea sanotaan, mutta meidän porukassa niitä on uskallettu tosissaan kaivaa esiin ja toteuttaa, I-P jakaa kunniaa seurakavereilleen. - Suurin osa porukasta on ennestään jollain tavalla tuttua. Kun osa on vieläpä erittäin hyviä ystäviä, puhe on ollut välillä todella suoraa. Tästä on ollut hirveästi apua. Erityisesti Laitisen Antista on ollut suuri apu. Onneksi sain houkuteltua hänet rahastonhoitajaksi. Kun itse olen pilvilinnoissa elelevä humanisti, joka keksii kaikenlaisia tempauksia ja ideoita, niin Antti on hoitanut tämän ”tylsän” numeraalisen puolen. Nimestä huolimatta uskottava toimija Rökäletappio-nimi on peruja ajoilta, jolloin salibandy oli vielä sählyä ja ajatus huippu-urheilusta vielä kovin kaukana kaveriporukoiden toiminnasta. Laji on vakavoitunut ja moni korkeammille sarjatasoille noussut seura on vaihtanut nimensä ”virallisempaan” muotoon. - Nykyään perustetaan kaikenlaisia FB- ja SBS-nimiä. Vaikka nimemme on Rökäletappio, olemme saaneet osoitettua että kyseessä on kuitenkin oikea urheiluseura. Iiro-Pekka korostaa, että seura tekee pilke silmäkulmassa oman näköisiään juttuja, mutta pyrkii kuitenkin olemaan samalla potentiaalinen yhteistyökumppani. Jos seuralta jotakin pyydetään, niin se myös hoidetaan. Esimerkkinä toimii Uneton yo-tapahtuma, joka on iso tapaus Siilinjärvellä. Puheenjohtajan kaino toive on, että tietoisuus seuran tekemisistä paranisi Siilinjärvellä tapahtumien kautta. Kyseessä ei lopulta olekaan pelkkä stereotyyppinen alasarjojen kaveriporukka. - Järjestämme sinne aina lauantaiksi katusählyturnauksen. Nyt uusimpana tämä viikonlopun Welhot-tapahtuma Ahmolla. Rökäletappio ei ole pelkkä sisäpiirin kaveriporukka, vaan aito urheiluseura. Haluamme edistää oman lajimme toimintaa paikkakunnallamme eri tavoilla. Toivottavasti tämä näkyy myös ulospäin, I-P toivoo. - Otteluistamme on kerrottu paikallislehdessä. Toivoisin, että siilinjärveläiset kuitenkin tietäisivät Rökäletappion olevan oikea salibandyseura, eikä vain pelkkä hämyinen kaveriporukka joka juo kaljaa pelien jälkeen. On toki saattanut joskus sitäkin tehdä, mutta mittakaavaamme nähden olemme vakavasti otettava salibandytoimija. Kunta on ollut suurena apuna Iiro-Pekka kiittelee yhteistyötä Siilinjärven kunnan kanssa. Pieneen seuraan ja salibandyyn on suhtauduttu aina hyvin. Seura on saanut nauttia hyvistä harjoitusolosuhteista ja Ahmon täysimittaisesta salista. - Alkuvaiheissakaan ei vuorojen saamisessa ollut ongelmia. Kuopiossakaan ei ole ainuttakaan täysimittaista salia valmiina, joten olosuhteet ovat kunnossa. Kunta oli mukana myös Welhojen kanssa yhteistyössä järjestetyssä turnauksessa. Välillä kunnan puolelta on venytty myös virastoaikojen ulkopuolella. - Kesäistä katusählytapahtumaa järjestäessä huomasimme että meillä ei ollutkaan pikkumaaleja saatavilla. No, otin puhelun suoraan kunnan liikuntatoimenjohtajalle, joka kävi hakemassa maalit meille kesken oman lapsensa jalkapalloturnauksen. Tämä on selkeä viesti siitä, että kunta haluaa tukea toimintaamme. Minulla ei ole mitään valittamista, Iiro-Pekka naurahtaa. Puheenjohtaja on myös ehtinyt kaiken muun toiminnan ohella istua takavuosina Siilinjärven kunnanvaltuustossa (vihr.) ja ehtinyt vaikuttaa isompiinkin asioihin. Minkä verran Rökäletappio tai salibandy sai hyötyä valtuutetun päätöksistä? - Ette ehkä usko, mutta aika vähän sellaisia asioita tuli eteen. Kun on päätetty uuden Hamulan koulun rakentamisesta ja Toivalan koulun remontoimisesta, toiveissa oli isommat salit. Onneksi jo rakennusvaiheessa Siilinjärvelle on tajuttu tehdä riittävän isoja saleja. Toki neliöt maksavat, mutta liikunta ja urheilu on aina mielestäni huomioitu hyvin siilinjärveläisessä päätöksenteossa. ”Senkun järjestätte!” Marraskuun lopussa 2014 toteutui Iiro-Pekan pitkäaikainen tavoite – oikeastaan myös haave. Ensimmäiset tunnustelut tapahtuman toteuttamisesta tehtiin jo 10 vuotta sitten. - SB Savo Nilsiästä nousi aikanaan I-divisioonaan. Lähetin jo silloin sähköpostia silloiselle seuran puheenjohtaja Harri Väänäselle, että eikö olisi aika komeaa tuoda divaripelejä Siilinjärvelle. Noh, vastaus oli että senkun järjestätte. Silloin toteutus jäi aika heikoksi, koska minulla oli armeijavuosi. Toki tuohon aikaan ei olisi tarvinnut mattoa tuoda Ahmolle! Puheenjohtaja heitti parisen vuotta sitten ajatuksen Welhojen silloiselle toiminnanjohtajalle ajatuksen Siilinjärven divaripeleistä. Jo tuolloin ajatukselle näytettiin vihreää valoa. Vetäjät ehtivät välisä vaihtua, mutta I-P otti yhteyttä uudelleen keväällä 2014. - Ajatukselle oltiin edelleen suotuisia, joten otin yhteyttä saman tien kuntaan. Sopiva viikonloppu löytyi helposti, sillä Kuopio-halli oli sopivasti jalkapallopeijjaisten käytössä ja täällä Ahmolla oli vapaata. - Oma ajatus oli alun perin pelata yksi ottelu, mutta tuplapelin järjestäminen tuli huomattavasti järkevämmäksi – etenkin kun matto piti tuoda tänne, I-P pohtii. Kahden päivän salibandytapahtuma vaatii melkoisesti työtä. Onneksi Rökäletappion omasta porukasta löytyi talkooapua ja Welhot hoitivat maton asennuksen. Iiro-Pekka uskoo, että molemmat osapuolet hyötyivät tapahtumasta. - Onneksi nykyään saa aika paljon hoidettua asioita puhelimella ja sähköpostilla. Tässä on selkeä win-win-tilanne molemmille, sillä ilman tätä tapahtumaa Welhoilla olisi ollut pitkä tauko kotipeleistä. Heilläkin oli intressi tuoda huippusalibandya Siilinjärvelle. - Kyseessä on kuitenkin savolainen salibandyn lippulaiva. Toivottavasti näemme joskus Kuopiossa liigasalibandya, joten toivottavasti tämä tapahtuma omalta osaltaan auttaa heitä liigapaikan tavoittelussa, Iiro-Pekka toivoo. ”Tämähän näyttää ihan oikealta areenalta!” Tapahtuma onnistui oikein hyvin. Yllätyksiä ei tullut, yleisö tykkäsi vauhdikkaasta lajista ja myös pikkujunnut pääsivät vihkiytymään lajin saloihin. Myös vierasjoukkueiden pelaajat antoivat tunnustusta hyvästä ottelutapahtumasta. Ahmon sali muotoutui pesunkestäväksi salibandyareenaksi. - Tunnelma oli tiiviimpi kuin avarassa Kuopio-hallissa. Kenttä oli lähellä yleisöä. Sekä pelaajat että yleisö viihtyivät oikein hyvin. Moni siilinjärveläinen oli katsomassa lajia ensimmäistä kertaa paikan päällä. Vauhti ja tilanteiden määrä tulikin osalle yllätyksenä. - Sunnuntaiaamuna täällä oli paljon Rökäletappion salibandykerholaisia eli pikkujunnuja pelaamassa omaa turnaustaan Welhojen ja Iisalmen FBI:n junnujen kanssa. Eilen oli tenaville avoimen ovien salibandypäivä, viitisentoista junnua oli pelaamassa pienpeliä. Ahmo toimi tässäkin konseptissa todella hyvin. Tuttu areena sai aivan uuden ilmeen ja elämän, kun matto oli asennettu ja katsomot levitetty. -Kuten Welhojen valmennuspäällikkö Mikko Tiihonen totesi, tämähän näyttää ihan oikealta salibandyareenalta. Ei tämä kalpene muihin divarikenttiin nähden yhtään, Iiro-Pekka totesi ylpeänä. Yleisöä olisi voinut olla enemmänkin (lauantaina 160 ja sunnuntaina 260), mutta Iiro-Pekka ei jää tätä harmittelemaan. Seura kuitenkin tarjosi mahdollisuuden paikallisille tulla katsomaan lajia. Pääasia on se, että tapahtuma tuli tehtyä ja toteutettua. - Nyt tiedämme miten tällainen toteutetaan ja miten se kiinnostaa paikallisia. Pystymme tämän perusteella jatkossa tekemään asioita kenties eri tavalla. Ei jäänyt pelkkään kymmenen vuoden takaiseen sähköpostiin. Voin sanoa, että Siilinjärvellä pelattiin divariviikonloppu. Aikooko Rökäletappio tarjota vastaavanlaisia tapahtumia myös jatkossa siilinjärveläisille? -Miksi ei? Tämä on osoittanut toimivuutensa, mutta en osaa vielä sanoa. Kuten en myöskään omasta jatkostani. Esteitä järjestelyille ei kuitenkaan ole. Tietenkin pitää muistaa, että olemme pieni seura jolla on rajalliset resurssit. Tällainen tapahtuma kuten tänä viikonloppuna on meiltä ihan maksimiponnistus. Moni on venynyt todella paljon, mistä olen todella kiitollinen, I-P kertoo nöyränä. Harrastuksesta oikea palkkatyö Kuten Iiro-Pekka kenties hieman huumoripitoisesti toteaa, hän on ollut Rökäletappion oma kalervokummola. Monessa mukana olevan miehen ajankäyttö on kuitenkin valitettavan rajallista kotiseuraa kohtaan. Ajankäyttöä rajoittaa uusi työ. Iiro-Pekka on juuri aloittanut Pirkkalan Pirkkojen toiminnanjohtajana. Rökäletappion puheenjohtajuudesta on siis ollut suuresti hyötyä nykyiseen palkkatyöhön pääsystä. Puheenjohtajana jatkaminen on jatkossa melko mahdotonta, mutta halu on kuitenkin olla toiminnassa mukana – tavalla tai toisella. - Olen ollut toimessani jatkoajalla jo pitkään. Kummolamaisesti olen ilmoittanut, että aina vuosi mennään vielä. Seuraajaa kuitenkin kartoitetaan – myöskin kummolamaisesti. Sanoin jo ennen uutta työtäni, että en jatka enää. Hieno homma, että saan tehdä tätä nyt työkseni. - Nyt teen kaikkeni Pirkkalan Pirkkojen eteen ja tarkoitus on saada homma rullaamaan niin hyvin kuin mahdollista. Pirkat on minulle tärkeä juttu, mutta se on minulle työtä. Rökäletappio on kuitenkin aina se sydämeni seura, I-P korostaa. Joko paita nostetaan kattoon lopullisesti? Aika puheenjohtajana on siis päättymässä. Väistyvä seurapomo haluaa kuitenkin korostaa, että ei ole tehnyt töitä yksin. - Ehdottomasti Laitisen Antin panos on rahastonhoitajana ollut yhtä tärkeä kuin puheenjohtajankin. Hän on tehnyt todella paljon pyyteetöntä työtä maksujen seuraamisessa. Vaikka vitsillä voidaan todeta, että mies on pankissa töissä ja harva haluaa harrastuksena tehdä samaa työtä, niin suurkiitos Antille. Artolle myös iso kiitos, että on ollut valmentajana pelaamisen ohessa. Erityisesti Iiro-Pekka haluaa korostaa vielä edeltäjänsä panosta koko seuran ja tämän olemassaolon eteen. - Kunnioitan Huttusen Esan panosta ja työtä seuran eteen suunnattomasti. Aikanaan pelasin juniorina hänen poikansa kanssa samassa joukkueessa. Esa oli silloin joukkueenjohtajana ja puheenjohtajana uuden lajin parissa, mutta lopulta hän myös valmensi ja pelasi itsekin. - Hän toimi todella rakkaudesta lajiin ja seura muistikin häntä ”Esa 1”-pelipaidalla pari vuotta sitten. Tämä oli meiltä sinänsä pieni, mutta symbolisesti suuri ele. Ilman Esaa Rökäletappiota tuskin olisi tänä päivänä olemassa. Myös Iiro-Pekka on saanut oman kunnianosoituksensa seuralta. Iiro-Pekan käyttämä numero 32 hilattiin symbolisesti Ahmon kattoon Kassara Cupissa keväällä 2013. - Se tilanne tuli ihan puskista! Hetki oli todella yllättävä. Vielä en ole paitaa kunniapaikalle laittanut, sillä oma peliura on jatkunut, I-P totesi kehystetystä pelipaidastaan. Iiro-Pekka Airola näkee Rökäletappion toiminnan jatkuvan entiseen malliin, vaikka vetäjä lähiaikoina vaihtuisikin. Tulevaisuuden suhteen hän ei ole huolissaan. - Tilanne on tänä päivänä parempi kuin esimerkiksi juuri vuonna 2011. Luotan jatkuvuuteen, sillä seura on monelle tärkeä juttu ja tämä on tärkeä harrastus. Sillähän tätä on ollut mukava tehdä, kun tätä on tehnyt tutuille kavereille, vaikka Tampereella olen asunutkin. - Urheiluseuralle tärkein pointti on se, että seura on olemassa. On aivan toissijaista, millä tasolla seura pelaa tai toimii. Olennaista on se, että olemassaololla on jokin syy ja tarkoitus. Tällä hetkellä Rökäletappiolla on ne syyt, Iiro-Pekka vakuuttaa. Rökäletappio ry:RT Edustus IV-divisioona RT Dynamo V-divisioona Salibandykerho 07-08-synt. Seniorit 55- ja 50-vuotiaat (yhdistelmäjoukkueet nimellä P-S Konkarit ja Lieksan Into, joissa siilinjärveläisiä pelaajia) Seuran jäseniä n. 65 |
