30 vuotta Rökäletappiota!

 Arvoisat lukijat, pelikaverit (nykyiset ja vanhat), seuramme jäsenet sekä muut sählyniilot/niilottaret!

 Tämä on suuri päivä. Suuri päivä siksi, että tänään (26.3) Siilinjärven kylän ensimmäinen, muttei onneksi ainoa, salibandyseura Rökäletappio on 30-vuotias! 

30 vuotta on pitkä aika ja komea merkkipaalu urheiluseuralle. Näihin vuosiin mahtuu jos jonkinlaista muistoa ja tapahtumaa, joita on mukava pysähtyä fiilistelemään nyt kun kauden pelit alkavat olla pulkassa ja sarjat alkavat jäädä pikkuhiljaa tauolle odottamaan seuraavaa kilpakautta. Vielä toki pelataan ja esimerkiksi 29. päivä kuluvaa kuuta on vielä joukkueillamme kotiturnaustakin tarjolla, kun P14 pelaa Vuorelassa.

 Seuran matka 90-luvun puolivälistä tänne vuoteen 2025 on ollut hyvin värikäs ja tämä taival on pitänyt sisällään suuria tunteita, kuten seuramme slogan on joskus kuulunut. Olen joskus ehkä verrannut omaa matkaani seuran mukana jollain tapaa Forrest Gump-elokuvan tyyliseksi.

 Jos joku ei kyseistä elokuvaa tunne, on sen juoni pähkinänkuoressa se että päähenkilö kertaa elämänsä vaiheita eri ihmisten kanssa ja nämä elämänvaiheet liittyvät Yhdysvaltain historiaan, jota päähenkilö on päässyt seuraamaan läheltä ja olemaan osana sitä. Koen, että oma suhteeni Rökäletappioon on samankaltainen. Olen saanut seurata seuran toimintaa läheltä ja lähietäisyydeltä, sekä olen myös saanut olla osana sitä monessa eri roolissa yhteensä neljän eri vuosikymmenen aikana.

 Seuramme matka alkoi siis vuonna 1995 ja heti oli nähtävissä, että Siilinjärvellä oli lajille tilausta. Aikuisjoukkueista miehet raivasivat itsensä 5. divisioonasta aina 3. divarin kärkipaikoille parissa vuodessa. Meillä oli naisten sarjajoukkue, sekä junioritoimintaa useassa muussakin ikäluokassa. Parhaimmillaan junnuissa jotkut ikäluokat kävivät jopa kolkuttelemassa paikkaa omien sarjojensa TOP10:een koko Suomen mittakaavassa ja se oli kova saavutus se. Myöskään miesten nousu 2. divisioonaan ei loppuunsa ollut tuolloin kaukana. Sen aika ei vielä ollut silloin.

 Uudelle vuosituhannelle siirryttiin hyvistä lähtökohdista ja seura oli hyvinvoiva. Meillä oli vuosikymmenen puolivälissä seurahistorian ensimmäinen tyttöjuniorijoukke ja edustusjoukkue teki uutta nousua kohti 3. divaria. Mikään matka ei kuitenkaan yleensä onnistu ilman haasteita ja niitä koettiin myös Rökäletappion leirissä. Vuosikymmenen loppumetreille päästessä oli seuran toiminta supistunut ja liekki paloi enää heikosti... se kuitenkin paloi, eikä sammunut koskaan. Jokaisella kaudella, jopa noina vaikeina vuosina, meillä oli aina joukkueita sarjoissa. Tämä sinnikkyys ja peräänantamattomuus on ollut seurassamme läsnä aina ja tulee varmasti aina olemaan. Me ollaan sitkeätä porukkaa.

 Viime vuosikymmenen alussa alkoi jälleen näyttää valoisalle, saatiin paluumuuttajia takaisin seuraan ja toiminta alkoi virkoamaan. Vuonna 2014 alkoi ns. "uusi aika" ja alettiin rakentaa seuraa uudelleen. Tavoitteina oli tuoda junioritoiminta takaisin, nostaa aikuisjoukkueissa miestenjoukkue ylöspäin 4. divisioonasta ja tuolloin jo syntyi visio siitä, että olisipa hienoa jos kyettäisiin ylittämään originaalin Rökäletappion saavutukset. Tavoite oli, että pystyisimme viemään toimintaa askeleen tai pari pidemmälle kuin ne kaverit, joita me silloiset junnut pidimme esikuvinamme ja joiden innoittamina lajin pelaamisen itse aloitimme.

 Tavoitteet olivat kunnianhimoisia, mutta myös täysin realistisia. Onnistuimme saamaan usempaan ikäluokkaan junioritoimintaa ja useamman vuoden projektina lopulta myös miesten edustusjoukkue nousi "tarunhohtoiseen" 2. divisioonaan, jossa joukkue pelasikin kolme kautta. Parhaimmillaan meillä oli kolme joukkuetta miesten sarjoissa ja saimme myös naistenjoukkueen perustettua uudelleen. 

 Tämä kasvu joka tuolloin alkoi, jatkuu edelleen ja tälle kaudelle saimme jälleen uusia joukkueita riviin. Lillavalkoisessa nutussa kirmaa kunnioitettava määrä pelaajia, sillä viime vuoden lopulla tehdyn Salibandyliiton tutkimuksen mukaan Rökäletappio oli lisenssien määrässä Suomen 84. suurin seura. Se on iso saavutus, kun miettii minkä kokoinen paikka Siilinjärvi on. 

 Seuran historiaa kun katsoo ja muistelee taaksepäin, joutuu menemään melkoisen tunteiden vuoristoradan lävitse. Mieleen tulevat ensimmäisenä toki suuret voitot, sarjanousut ja isojen joukkueiden lyömiset, mutta myös kolikon kääntöpuolena kitkerät tappiot, sarjapaikkojen menetykset sekä urheiluun kuuluvat pettymykset. Mieleen tulevat myös ne muutamat pelikaverit ja seuratoimijat jotka olivat mukana rakentamassa tätä kaikkea, mutta eivät enää ole täällä meidän kanssamme. Uskon ja toivon, että jos he tuolta jostain tänne välillä katsovat, ovat he iloisia siitä mitä olemme yhdessä saaneet seurassa aikaan.

 Näistä vuosista voidaan olla ylpeitä, sillä monista haasteista ollaan yhdessä selvitty ja hienointa on ollut nimenomaan tuo yhdessä tekeminen. Rökäletappio ei ole koskaan ollut yhden ihmisen show, vaan nimenomaan vahvan tiimityön hedelmä. Näin on ollut niin pelikentällä, kuin myös sen ulkopuolella.

 Tulevaisuus näyttää hyvältä ja vaikuttaa, että laji kiinnostaa entistä enemmän. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän täytyy lyödä isot panokset siihen että pystymme tarjoamaan harrastusmahdollisuuksia entistä useammalle pelaajalle. 

 Tahdomme seuran väen kanssa kiittää kaikkia näinä menneinä kausina Rökäletappiossa vaikuttaneita pelaajia, valmentajia, toimihenkilöitä, taustavoimia, sponsoreita ja kannattajia näistä vuosista. Ilman teitä emme olisi tässä. Toivotaan, että tämmöisiä juhlapäivä-milestoneja tulee vielä monen monta!

Kiitos!

 - pj