RAPORTTI: Dynamolle piste Kajaanista

 RT Dynamo suuntasi sunnuntain kunniaksi hulppeaan Kajaanihalliin jatkamaan kauttaan. Mukaan lähti hyvänkokoinen ukkokööri, vaikka muutama runkopeluri erinäisten syiden vuoksi sivussa olikin.

 Päivän avauspelissä vastaan asettui Kaiku II, joka tiedettiin nuoreksi sekä nälkäiseksi joukkueeksi. Ennen tätä päivää kaavilaisilla oli kasassa 4 sarjapistettä ja joukkue hiillosti meitä siis pisteen päässä.

RT Dynamo - Kaiku II

 Ottelun alku oli omalta osaltamme, kuten lähes kaikkien meidän pelien, sekava. Syötöt eivät löytäneet perille, ei saatu peliä avattua ja oltiin unessa. Kaveri taas oli hereillä ja pääsi tälläämään itsensä johtoon juuri ennen 10 minuutin täyttymistä.

 Tästä sisuunnuttiin hieman ja erän loppuun saatiin vapauttava tasoitusmaali, kun Otto Tarkiainen laukoi Ville Pelkosen syötöstä taukolukemiksi 1-1. Jotain meidän tekemisestä erässä kertoo se, että saatiin vain 3 laukausta kohti maalia. Toki vastustaja peitti useamman kudin, sekä katkoi muutamia vaarallisia syöttöjä omalla alueellaan mutta silti laukaussaldo jäi vähäisemmäksi kuin yleensä.

 Toinen erä oli tasaista vääntöä. Kumpikaan ei saanut kunnolla kuskin paikkaa otettua, vaikka maalipaikkoja siunaantuikin tasaiseen tahtiin. Molemmat kilauttivat maalien rautoja muutaman kerran, mutta maaleja ei nähty ja erätauolle lukemista 1-1.

 Päätöserässä alkoikin sitten tapahtua. Ensin Kaikulle avautui pienen "kenttämestarin erikoisen" vuoksi melkoisen maukas maalipaikka, mutta Sami Voutilainen oli tilanteessa hereillä ja napautti pienen mutta tehokkaan rikkeen kaavilaishyökkääjän mailaan. Tuomari oli kärppänä paikalla ja tuomitsi tilanteesta rangaistuslaukauksen. Tästä vielä selvittiin, mutta hetkeä myöhemmin oli vähän huonompi tuuri.

 Kaiku oli saanut rakenneltua pari hyvää hyökkäystä päätöserän alkuun ja vain 14 sekuntia rankkarista työnteko palkittiin. Maalille heitetty syöttö kimposi harmittavasti meidän omasta pelaajasta reppuun ja oltiin tappiolla 1-2. Tästä ehdittiin juuri ja juuri toipua, kun Lauri Miettinen/Olli Koistinen-duo teki pahojaan ja lisäsi Kaikun johdon kahteen maaliin. Näppärä syöttö meidän puolustuslinjan läpi ja joukkueensa sisäistä pistepörssiä johtava Miettinen iski taululle 1-3.

 Tästä alkoi meidän takaa-ajo. Vain minuutti edellisestä onnistuttiin kaventamaan, kun Janne Piiroinen jakoi pallon Mika Kumpumäelle, joka heitti syöttöyrityksen maalille ja peliväline päätyi vastustajan kautta maaliin, 2-3! 4 minuuttia ennen loppua otettiin aikalisä, tiivistettiin vähän rosteria ja vain puoli minuuttia tästä peli tasoitettiin! Kumpumäen syöttö tavoitti Juha Piiraisen, joka latasi hyvästä sektorista pelin tasoihin. Näytti jo, että peli päättyisi tasan, mutta meidän korttitalo romahti vajaa minuutti ennen loppua. Harmittoman näköisesti käynnistynyt hyökkäys muuttui vaaralliseksi meidän sekoillessa merkkauksen kanssa ja lopulta Kaiku painoi maalin edestä tilanteeksi 3-4 ajassa 44.09. Tästä ei enää toivuttu Kaikun pelattua fiksusti loput sekunnit kellosta pois.

 Harmittava tappio, mutta ei voi mitään. Ei saatu kunnolla omaa peliä käyntiin, eikä päästy toden teolla maalipaikoille. Kaikki kunnia toki vastustajalle hyvästä oman pään pelaamisesta. Täytyy nostaa hattua nuoren porukan taistelutahdolle. Kuten ennekkoon arveltiin, oltiin fyysisessä pelissä pari askelta (ja parikymmentä kiloa) edellä, mutta nuoret pelurit olivat jalalla vahvoja, sekä äijien yksilötaito on huikealla tasolla. Joukkueen valmentaja Jarmo Räsänen on tehnyt taustatiimeineen hienoa työtä tämän jengin kanssa, eikä olisi ihme jos lähitulevaisuudessa näistä pelaajista nousisi jokunen vahvistamaan Kaikun edustusjoukkuetta. 

 RT Dynamo - Apassit II

 Tunti taukoa ja uudelleen sorvin ääreen. Vastaan asettui Apassit II ja odotettiin hieman erilaista ottelua. Sellainen myös saatiin. 

 Peliin lähdettiin samoilla ketjuilla, mutta idea oli että annetaan vastustajalle painetta vähän ylempää ja pyritään hallitsemaan palloa pyörittämällä kaverin päädyssä. Peli lähtikin hyvin käyntiin ja päästiin jalkavoimin kaverin kenttäpuoliskolle. Kesken meidän pyörittelyn Apassien kokenut osasto lähti vastaiskuun ja tulos oli meidän osalta harmittava: Kerkko Holopainen pelasi pallon Jani Niiraselle, joka pommitti pelivälineen meidän repun takanurkkaan. Taas oltiin pelin alussa tappiolla... tällä kertaa tasoitusta jouduttiin odottelemaan vain 4 minuuttia, kun hyvin pelannut kolmosketju järjesteli tasoituksen. Paavo Repo pelasi tontin uransa uutta kevättä pelanneelle Kimmo Pölkille, ja "Pönö" naulasi kauden ensimmäisellä sarjamaalillaan tilanteeksi 1-1. Näissä numeroissa mentiin myös erätauolle.

 Toiseen erään lähtiessä painotettiin malttia ja sitä, että käytetään kolmen ketjun tuoma etu kunnolla. Idea oli lähteä myllyttämään pitkiä hyökkäyksiä ja tätä kautta väsyttämään vastustajaa. Tämä toimi kohtuullisen hyvin ja maalitontteja alkoi siunaantua. Päästiin tekemään kaksi maalia ja molemmat olivat tyylikkäitä. Ensin Kumpumäki löysi koko Apassipakan lävistäneellä poikittaissyötöllä Juha Piiraisen, joka ampui pallon reppuun. Erän lopulla Paavo Repo puolestaan löysi hienosti parhaaseen maalintekosektoriin rynnänneen Sami Voutilaisen, joka pommitti meidät 3-1 johtoon. Näissä lukemissa mentiin viimeiselle erätauolle.

 Päätöserässä yritettiin jatkaa siitä mihin jäätiin ja homma näyttikin hyvälle. Peli oli täysin meidän hallinnassa ja pallon hallinta meillä... mutta, niin vaan kaveri nousi vielä suosta. Päätöserää oli pelattu vain kolme ja puoli minuuttia kun Janne Sirviö löysi Antti Rönnemaan meidän puolustusalueelta. Sitten tapahtui jotain, joka pyyhki lattiaa meidän mukamas hienoilla toisen erän maaleilla. Rönnemaa iski pallon a) selkä maaliin päin, b) ilmasta c) rystyltä, d) meidän pakki selässä, e) aivan yläkulmaan... sellainen rystysmash, että jopa herrat kuten Timo Tolonen ja I-P Airola voisivat soittaa konsultaatiopuhelun mr. Rönnemaalle, että miten sillä rystysmashilla maali tehdään?!

 En tiedä, saiko Apassit tästä osumasta lisävirtaa, mutta hieman väsyneen näköinen porukka kasasi itsensä ja pommitti vielä pelin tasoihin reilut kolme minuuttia ennen summeria. Onneksi ei sentään käynyt kuten avauspelissä.

 Ei ollut helppo päivä, ei. Jos mietitään positiivisia puolia, niin jäähyjä ei saatu kuin yksi ja sekin alivoima kestettiin. Itse ei päästy tänään ylivoimaa kokeilemaan, mikä oli sangen erikoista, mutta molemmat vastustajat pelasivat siistiä peliä, eli mitään suuria törkeyksiä ei jäänyt vislaamatta.

 Yksi sarjapinna oli tärkeä, mutta hieman harmittaa sillä enemmänkin olisi ollut otettavissa. Päästettiin vain 7 maalia kahteen peliin ja tuollaisilla määrillä tässä lajissa PITÄISI pystyä pelit hoitamaan... tänään ei vaan mennyt sisään. Tolpat kolisivat ja avauspelissä vastustaja sai pelattua meitä parhailta paikoilta pois, mutta ammuttiin myös luvattoman paljon ohi. Toisessa pelissä taas saatiin kyllä laukauksia aikaan, mutta se viimeinen laatu uupui. Toki 22 koppia ottanut Timo Holländer oli myös mies paikallaan Apassimaalilla.

 Tänään meidän porukasta erottuivat hyvin luutineet puolustajat. Jouduttiin pelaamaan neljällä pakilla muutaman runkopakin poissaolon vuoksi. Erityisesti Niko Tuovinen teki röyhkeitä nousuja vastustajan alueelle molemmissa otteluissa ja koko nelikko blokkasi useita vaarallisia laukauksia.

 Pistemenetyksistä huolimatta meidän tilanne on edelleen hyvä, sillä pelit ovat todella tasaisia. Tätä kirjoittaessa päivän viimeinen peli (KSB - XXL-Kriisi) on vielä kesken, mutta meidän sjoitus on silti päivän päätteeksi jaettu nelospaikka. Lohkon kärjessä viilettävällä IK Svansilla on kasassa 11 pinnaa mahdollisesta 12:sta, mutta sen jälkeen on tasaisempaa. AC Liiga on napannut 8 pinnaa, Kriisillä on mahdollisuus nousta vielä tänään 10 pisteeseen ja sen perässä useampi joukkue on kuudessa pinnassa (me kuulutaan tähän 6 pisteen kerhoon). Ollaan siis täysin iskuetäisyydellä kakkospaikkaa silmällä pitäen. Sarja jatkuu jo 8.12 ja silloin pelataan Ahmolla! Me kohdataan silloin aamupelissä XXL-Kriisi ja illalla IK Svans. Kova turnaus tulossa!

 #27