Kaikki loppuu aikanaan

 Kevät on jo pitkällä ja pelikaudet on pelattu loppuun jo tovi sitten. Kevät on myös usein muutoksen aikaa ja tällä kertaa muutoksen tuulet puhaltavat myös Rökäletappion organisaatiossa. Viime vuosikymmenen alkumetreillä alkanut ajanjakso, jota myös "meidän ajaksi" on joskus kutsuttu, tulee päätökseensä ja edustusjoukkue lopettaa toimintansa tähän kauteen.

 Haikeaa, eikä ole helppoa kirjoittaa näitä rivejä sillä aiemmin tähän aikaan on ollut yleensä jotain positiivista kerrottavaa, mutta otsikon mukaisesti kaikki kestää oman aikansa. Niin myös tämän joukkueen taival.

 On ehkä paikallaan hieman kasailla ajatuksia tästä ajanjaksosta ja muistella, että kuinka tänne asti päädyttiin.

 Nykyisen edustusjoukkueen runko sai toden teolla alkunsa siis viime vuosikymmenen alussa ja vuotta 2011 voi tavallaan pitää alkupisteenä. Tuolloin moni seuran oma kasvatti palasi työ/opiskelu/hupireissuiltaan Pohjois-Savoon ja sitä kautta takaisin Rökäletappion paitaan.

 Tuohon aikaan joukkue pelasi 5. divisioonassa ja ensimmäinen tavoite oli tietty palauttaa joukkue neloseen, jossa hätäisen muistikuvan perusteella oltiin viimeksi oltu keväällä 2006. Nousu onnistui ensi yrittämällä ja pari vuotta myöhemmin vakaalla nelosen statuksella alettiin pienen porukan kanssa miettiä jatkoa.

 Joukkue oli nälkäinen ja oltiin päästy jo kokeilemaan 3. divarin karsintoja sekä pystytty voittamaan harjoituspeleissä kolmosen jengejä. Seurahistoriasta löytyi kahden kauden mittainen visiitti 3. divisioonassa ja olihan siinä porkkanaa lähteä haastamaan saavutusta, jonka olivat saaneet aikaan pelaajat, joiden ansiosta lajin pariin oli moni meistäkin aikanaan lähtenyt.

 Meille tarjoiltiin tuolloin mielipidettä, että "nelonen on RT:lle ihan hyvä sarja". Totta, se on hyvä sarja, oli silloin ja on nytkin. Mutta miksipä ei ottaisi maksimeita irti kun selkeästi oli potentiaalia, halua ja mahdollisuuksia vahvistaa joukkuetta merkittävästi.

 Tässä kohtaa otettiin myös tietoinen riski ja siirryttiin tavallaan pois "mukavuusalueelta". Astuttiin muutama askel pois turvallisesta kaveriporukan muodostamasta joukkueesta ja lähdettiin harjoittelemaan astetta totisemmin sekä hakemaan "sisäpiirin" ulkopuolisia vahvistuksia, joilla oli taustaa korkeammilta sarjaportailta.

 Monesti käy niin, että jos lähdetään maalailemaan isolla pensselillä ja kasataan joukkueita tähän tapaan, liekki palaa kirkkaana mutta vähemmän aikaa kuin esim tuossa kaveriporukalla jatkamisen tapauksessa. Lopulta niin kävi nytkin, vaikka henkilökohtaisesti uskoin, että jatkumoa olisi ja ristiaallokosta selvittäisiin.

 Tällä kertaa kuitenkin kävi nyt näin kuin kävi. En silti ainakaan itse kadu hetkeäkään niitä valintoja, joita joukkueen osalta tehtiin. Upeat kokemukset ja muistot kuten tappiottomana selvitetty 4. divisioona (2015-2016), paluu 3. divariin 12 tappiottoman ottelun alkukauden saattelemana ja nousukarsinnat kakkoseen (2016-2017), nousu "tarunhohtoiseen" 2. divisioonaan (2019-2020) ensimmäistä kertaa seurahistoriassa sekä isolle yleisölle Ahmon hornankattilassa pelaaminen ovat olleet kaiken tämän arvoisia.

 Meillä oli näinä vuosina suuri kunnia saada edustaa Siilinjärveä, pelata tälle logolle ja ennen kaikkea meillä oli huikea kannattajakunta, joka eli kanssamme niin voittojen kuin myös tappioiden hetkillä. Nämä vuodet tulevat varmasti jäämään meidän mieliimme ja toivottavasti myös teidän, jotka kuljitte mukana tätä matkaa. Toivottavasti pystyimme tuottamaan suuria tunteita, kuten seuran viimeisimmän vuosikymmenen slogan kuuluu.

 Kiitos!

 Mutta, elämähän jatkuu yhtä säbäjoukkuetta köyhempänäkin ja tärkeintä on se, että seuran tulevaisuus on vakaalla pohjalla. Ehkäpä joskus vielä Rökäletappio tekee paluun näille sarjaportaille… on sitä uusia nousuja tehty/koettu aiemminkin. ;)

 Nyt kun kerran lyödään pillejä pussiin, niin haluaisin myös omalta osaltani kiittää kaikkia pelaajia, taustahenkilöitä, Siilinjärven kuntaa, hallituksen jäseniä (entisiä ja nykyisiä), yhteistyökumppaneita, paikallista lehdistöä ja muita toimintaamme tukeneita tahoja vuosien varrelta.

 Rökäletappio on tuonut meidän perheelle paljon sisältöä tässä vuosien saatossa ja minulla on ollut suuri kunnia saada toimia seuran puheenjohtajana, hallituksen jäsenenä sekä taustahahmona pelihommien ohella. Seura on antanut minulle todella paljon näiden vuosikymmenten aikana ja nyt oli mahdollisuus näiden tehtävien kautta antaa jotain takaisin.

 Näiden vuosien aikana sain työskennellä loistavan porukan kanssa ja jopa vähän hullummatkin tavoitteet, joihin välttämättä eivät kaikki olisi alkuun uskoneet, saavutettiin. Nyt on kuitenkin sellainen tunne, että "työni on täällä tehty" ja on aika siirtyä eteenpäin.

 Muistot, joita nämä vuodet ovat jättäneet jälkeensä, eivät tule unohtumaan. Mies voi lähteä Rökäletappiosta, mutta Rökäletappio ei lähde miehestä. Kuten legendaarinen MM-95, ovat nämäkin vuodet minulle samaa luokkaa: "Nevö föget"!

- Miika Manninen
Seuran ex-puheenjohtaja, hallituksen jäsen, sekatyömies, maalivahti (1999-2002, 2004-2005, 2011-2023)