RAPORTTI: Ei riittänyt jalka... eikä kädet... eikä pää

  Eilen käytiin Pieksämäellä toteamassa, että paikallinen uusi säbänäyttämö on viimeisen päälle komea. Pieksämäki on joskus muistaakseni valittu Suomen rumimmaksi kaupungiksi, mutta ottamatta kantaa kaupungin infraan (kun en ko. aihealueesta mitään ymmärrä) täytyy sanoa, että urheilufasiliteetit ainakin ovat tasoa 6/5.

 Ottelun alkuun oli suunniteltu pienet juhlallisuudet ja Pisaban ex-pelaaja sekä pitkäaikainen taustahahmo/valmentaja Pasi Skön sai ansaitusti palkinnon hienosta duunistaan niin Pisaban kuin myös Savo-Karjalan säbäskenen eteen tekemästään työstä. Hatunnosto liiton suuntaan, että tämmöisiä hahmoja tajutaan palkita, saattaa nimittäin motivoida uusia seuratoimijoita tekemään myös hommia lajin/seuransa eteen.

 No, itse otteluun sitten. 

 Lähtökohta oli se, että kaverilla oli täysi pöytäkirjallinen pelaajia ja meitä kaksi ukkoa yli kahden viisikon. Oltiin saatu mukaan lasaretista Roope Litmanen ja Juuso "alkukausivähillätehoilla" Laitinen, mutta vastaavasti muutama muu tippui pois rivistä. (Avataan hieman paikallislehdistön Juusolle antamaa lisänimeä, eli Juusohan oli pelannut ennen tätä ottelua, vain yhden pelin ja teki siinä jatkoiaikamaalin. Tätä ennen hän pelasi pari vaihtoa Vehve-pelissä ja osui siinäkin Petosen koulun maalin ylärinmaan. No, minkä nyt kukakin vähiksi tehoiksi laskee... :D)

 Ottelu alkoi odotetusti niin, että Pisaba piti palloa ja me puolustettiin. Saatiin kuitenkin pidettyä kohtuu hyvin paras maalintekosektori lukittuna ja ensimmäiset minuutit menivät varovaisesti mutta hyvin. Reilun vitosen jälkeen meille tuli pelin ensimmäinen jäähy.

 Tilanteen jälkeen kävi harmittava tapaus, jossa pienen pystypainin jälkeen toisen nahisijan polvi tai lonkka osui meidän maalivahtia päähän ja tähtiä katseltiin pari hetkeä. Korostetaan, että tämä oli täysi vahinko, eikä osuman antanut pelaaja voinut tilanteelle mitään! Nämä ovat kuitenkin sellaisia tilanteita, mitkä pitäisi saada kitkettyä helvettiin tästä(kin) lajista hinnalla millä hyvänsä! Useamman aivotärähdyksen kokemuksella näitä ei mielellään ottaisi lisää...

 No, peli jatkui meidän alivoimalla ja harmittavasti pienen kommunikaatiokatkoksen seurauksena kotijoukkue meni 1-0 johtoon. Me ei pitkään kaverin juhlia katseltu, vaan vahinko kuitattiin seuraavassa vaihdossa. Aleksi Pentikäinen syötti ja Aki Paananen tulitti pelin tasoihin. 

 Peli jatkuin samankaltaisena, eli Pisaba piti palloa ja me yritettiin iskeä vastaan. Tämä tuotti ja ajassa 14:31 Aki Rytkönen vei meidät johtoon! Johto ei kiutenkaan kestänyt erätauolle asti vaan Pisaba sai pelin tasoihin tarkalla laukauksella pari minuuttia ennen summeria.

 Erätauolla puuskutettiin jo hieman, sillä pääosa erästä vietettiin kyykkien, peittäen ja kaikin tavoin puolustaen. Bensaa oli kuitenkin tankissa ja toiseen erään tultiin edelleen kilpailukykyisinä. Harmi kyllä vastustajan maalivahtia ei päästy kunnolla haastamaan, eikä huippupaikoilla päästy. Pisaba teki erän ainoan maalin, kun meidän toisen maalivahdin nimikaima Roope Turunen laukoi erän alussa häijyin kiertokantin meidän takanurkkaan. Päätöserään mentiin siis kotijoukkueen 3-2 johdossa.

Kolmanteen erään lähtiessä oltiin pisteessä, jossa vaihdelaatikosta olisi pitänyt löytyi vielä sekuuluisa yksi vaihde lisää. Mutta jos alla on vuosimallin ´85 Opel Corsa, jossa on neljä vaihdetta ja kierroslukumittari on paistanut punaisella jo pitkän tovin, ei ole enää paljoa tehtävissä.

 Taikurilla ei siis ollut enää hatussaan puhtaanvalkoisia ja terhakoita kaneja, jotka ovat voimansa tunnossa vaan lähinnä elinaikansa moninkertaisesti ylittäneitä, pari kertaa panssarivaunun alle jääneitä kehäraakkeja, joissa henki pihisi enää vain vaivoin... no, kaneja ne on nekin ja yhteen temppuun venyttiin vielä kolmannen maalin muodossa. Tämä ei lohduttanut paljoa, sillä kaveri rokotti viidesti vastaan ja voitti lopulta 8-3. Ei jäänyt siis jossiteltavaa.

 Eilen Pisaba oli juuri tuon verran parempi, kuin mitä ottelun lopputulos näyttää ja ansaitsi voittonsa mutta ei auta kuin mennä eteenpäin, kuten Timo Jutilakin sanoo. Paljon on pelejä vielä jäljellä ja täytyy muistaa, että kahdeksaan peliin 10 sarjapistettä on ihan kohtuullinen saalis. Nyt saadaan hoitaa vammoja kuntoon ja treenata osa-alueita, joissa sakataan pahiten. Fakta on se, että nyt pitää saada ukkoa taas riviin sillä ei me voida vetää tälä tasolla kahdella setämiesikäluokan ketjulla neljää nuorten orien kansoittamaa kentällistä vastaan. 

 Nyt on peleistä siis pari viikkoa viikkoa taukoa ja kuun puolivälissä vedetään sitten kaksi viimeistä tämän vuoden ottelua samalla viikolla! Näistä lisää myöhemmin. Nyt me lähdetään duuniin!