RT Dynamolla historiansa paras kausi

Neljännen kautensa Savo-Karjalan alueen V-divisioonassa pelannut RT Dynamo päätti kautensa historiallisen hyvään lopputulokseen. Enemmänkin olisi ollut vielä saatavilla, mutta kauden päätös jätti pelaajistolle taatusti nälkää tulevaan kauteen.

Ennen kauden alkua tavoitteeksi oli asetettu jälleen voittaa pelejä enemmän kuin hävitä niitä. Tämä tavoite täyttyikin komeasti, sillä RT Dynamo voitti kauden 18 ottelusta peräti 11. Tasapelejä tuli kolme ja tappioita ainoastaan neljä.

Jälkikäteen ajatellen kauden ehkä yllättävin tappio tuli heti avauspelissä Thrashersille. Lohkon selvästi jälkimmäiseen puolikkaaseen profiloitunut kuopiolaissikermä oli vielä kauden kynnyksellä vahvempi ja selvästi valmiimpi kuin Dynamo. Muut tappiot tulivat lohkon ykkösjoukkue SBL:lle ja SB Tumuille, joka lopulta meni keskinäisten otteluiden perusteella karsintoihin.

Mika Kumpumäki on RT Dynamon luottoratsu. (Kuva: Antti Tyni)

Sarjakärki SBL liihotti omilla teillään heti alkumetreiltä lähtien. Lohkon kärki pysyi pitkään tasaisena SBL:n takana, sillä periaatteessa kaikilla joukkueilla oli sijoilla 2.-6. pitkään saumat karsintoihin. SB Tumut alkoi erottautua pian muusta pääjoukosta, mutta SBL ei enää ottanut hatkalaisia missään vaiheessa mukaan.

RT Dynamon peli kehittyi syyskaudella valtavin harppauksin. Esimakua huippuiskusta saatiin Iisalmessa vuodenvaihteen tienoilla, kun lilavalkoinen kukisti Liigan komealla päätöserän loppuvedollaan. Kuolemantaudista tuolloin kärsinyt Mika Kumpumäki upotti ekonomit lähes yksin.

Kauden ehdoton huippukohta oli seuraavassa turnauksessa Lapinlahdella, jossa isäntäjoukkue SBL kaatui äärimmäisen vahvan joukkuepelin ansiosta 4-2. Ottelu oli muiltakin osin yksi kauden kohokohtia, sillä paikalla oli runsaasti yleisöä ja tunnelma vain tiivistyi pelin edetessä lapinlahtelaisten ollessa tappiolla.

RT Dynamo oli lopulta ainoa joukkue, joka onnistui riistämään suvereenilta kärkiporukalta pisteet koko kauden aikana.

Näkymä Lapinlahden kirkonkylältä eräänä tammikuisena iltana.

Tässä vaiheessa joukkueen tavoitteita tarkistettiin. Suora sarjanousu oli ehkä SBL:n ylivoiman takia utopiaa, mutta kakkospaikan oikeuttamaan karsintapaikkaan oli edelleen loistavat saumat.

Seuraavassa turnauksessa lohkon voimasuhteita pyrittiin järkyttämään Tumujen kustannuksella, mutta jostakin syystä punapaidat olivat kauden molemmissa kohtaamisissa ylivertaisen hyviä. Lukemat 0-6 ja 0-4 eivät jätä paljoa jossiteltavaa. Samaa hurmosta ei enää pystytty luomaan joukkueen sisälle, jolla oli aiemmin kuitenkin onnistuttu kairaamaan pisteet lapinlahtelaisilta.

Tumujen tappio Postimiehelle nostatti kuitenkin vielä toiveita karsintamahdollisuudesta, mutta päätösturnausta ajatellen tämä olisi vaatinut pienen ihmeen.

RT Dynamo pelasi vielä Postimiestä ja SB Welhojen kolmosporukkaa vastaan. Tumuilla vastassa olisi puolestaan KallSin ja FBI:n kakkosjoukkueet, jotka olivat lohkon häntäpäässä. FBI oli seilannut kaksi kautta tappiosta toiseen.

Kun otteluissa oli enää näennäinen panos, RT ei venynyt enää parhaimpaansa. Molempien pelien johtoasema menetettiin päätöserässä ja Welhoja vastaan vieläpä viimeisen minuutin aikana. Kun toinenkin ottelu päättyi tasan, SB Tumujen pelaajat saivat tuuletella kakkospaikan varmistumista ja astella kaukaloon täysin merkityksettömään otteluun FBI II:ta vastaan.

Toni Kesti oli joukkueen paras pistemies. (Kuva: Antti Tyni)

No niinhän siinä kävi, että FBI meni ja voitti ottelun! Iisalmelaisille siis historiansa ensimmäinen voitto, Tumut jäi tasapisteisiin RT Dynamon kanssa ja lilavalkoisen pelaajilla oli ainakin hetkellisesti kalanperkuuvesi kurkussa.

RT Dynamon luottoratsu Kumpumäki totesi kuitenkin tuloksen selvittyä tyhjentävästi, että emme olleet vielä valmiita nousuun. Eikä Tumuilla ollut enää panosta viimeisessä ottelussa. Muussa tapauksessa ainakaan allekirjoittanut ei jaksa hetkeäkään uskoa, että FBI olisi voittoon kyennyt.

Lähellä käynyt karsintamahdollisuus jäi kuitenkin kutittelemaan sopivasti RT Dynamon pelaajistossa. Tavoitteet tulevalle kaudelle on aseteltava aivan uudelta kantilta, kunhan lopullinen pelaajisto ja lohkon muut joukkueet selviävät. Faktaa on kuitenkin se, että RT Dynamo pystyy realistisesti pelaamaan voitosta jokaista alueen V-divarijoukkuetta vastaan. Tämä on suuri eteenpäinmeno aikaisempiin vuosiin verrattuna.

RT Dynamo 2016-2017 oli erittäin sitoutunut ryhmä. Jokaiseen turnaukseen lähti miehiä kolmen kentällisen verran. Välillä ylimääräisiä jouduttiin pitämään jopa penkillä. Kolmella kentällä jauhaminen oli yksi joukkueen suurimmista vahvuuksista.

Varamiehille olikin tarvetta, sillä joukkueessa oli harvinaisen paljon epäonnea loukkaantumisten osalta. Eero Väänäsen kausi ja koko ura päättyi heti avausottelussa. Mikko Nurmi loukkasi sormensa ennen joulua ja Juuso Sirkon polvi vääntyi Lapinlahdella. Pikkuvammoja tuli monille kesken pelin pitkin kautta, joten oli erinomaisen hyvä asia, että penkiltä oli pistää uusi mies kipittämään.

Tällä tasolla penkillä istuminen on varmasti turhauttavaa, mutta joukkueen pelaajat ottivat asian hyvin vastaan. Lähes poikkeuksetta varamies kuitenkin pääsi mukaan kesken pelin.

Alarik Toivanen oli puolustuksen luottomies molemmissa kenttäpäädyissä. (Kuva: Antti Tyni)

Myös roolitus onnistui hyvin. Kumpumäen, Toni Kestin ja Janne Piiroisen muodostama ykköskenttä loksahti jo melko pian toimivaksi kokonaisuudeksi. Lauri Laulaisen, Jussi Pellikan ja Kimmo Pölkin kentällinen oli kasassa myös syksystä lähtien. Välillä Pölkin tilalla pelasi Elmeri Koskinen. Enimmäkseen kolmoskentässä pelannut Tommi Myöhänen oli tärkeä pala niin ylivoimalla kuin välillä myös puolustuksessa. Kolmoskentällisessä pelasivat Myöhäsen ja Koskisen lisäksi myös kapteeni Niko Huusko, Jesse Leskinen ja puolustuksenkin apuna useasti ollut Miika Pahkala.

Puolustuksen ykkösnyrkki alkukaudesta oli Juuso Sirkko-Alarik Toivanen. Valmennus kuitenkin jossakin vaiheessa kautta päätti hajottaa kaksikon erilleen, jotta roolitus pallollisen pelin suhteen olisi tasaisempi. Pakisto elikin kauden mittaan aika paljon. Nurmen sormivamma pakotti hakemaan jatkuvasti eri variaatioita. Antti Koljonen ja Timo Tolonen pelasivat monta turnausta pakkiparina. Janne Kuitu, Pahkala ja Nurmi olivat aina milloin kuka kenenkin parina.

Maalivahtipeli oli yksi Dynamon parhaista osa-alueista. Joni Suvela kärsi kauden aikana ainoastaan yhden tappion (0-4 vs. SB Tumut). Paavo Koponen hoiti ottelunsa alasarjakopparin rutiinilla, eikä ole urallaan vielä koskaan hävinnyt iisalmelaisjoukkueita vastaan. Kaksikko jatkaa lilavalkoisen riveissä myös ensi kaudella, joten tämä antaa joukkueelle tukevan pohjan.

Joni Suvela äänestettiin pelaajien keskuudessa joukkueen arvokkaimmaksi pelaajaksi. (Kuva: Antti Tyni)