RAPORTTI: Tuskainen keikka Iisalmeen15.12.2018
Kauden viidenteen turnaukseen lähdettiin suurin toivein, vaikka kauden trendin mukaisesti ukkoja oli sivussa useampi. Saatiin kuitenkin kasaan täydet kolme viisikkoa, kaksi maalivahtia ja pelikuntoon hyvää vauhtia toipuva Laitisen Juuso penkin päähän koutsaamaan. Avauspelissä vastassa oli hyvässä lennossa liihotellut Iiski. Peliin lähdettiin tällaisilla ketjuilla: Tero - Aleksi - Henry Henri - Jussi Pasi - Lasse - Nico Arto - Marko Aki - Toni - Timo Simo - Saku Mikael (Miika) RT - IisKi Peli alkoi meidän osalta lennokkaasti, kun ykkösketju painoi pallon börsään jo alle minuutin tahkoamisen jälkeen. Aleksi jakoi Terolle namupassin takatolpalle ja Virtasen setä sai nostaa pelivälineen lähes tyhjään rysään, 1-0. Näyttipä hyvälle... muttei kauaa. Jostain syystä homma ei lähtenyt lentoon ja IisKi pystyi haastamaan meitä koko ajan sekä piti meidät pois parhailta maalintekotonteilta. Vajaan 7 minuutin pelin jälkeen sitten tapahtui se, mikä oli ollut hetken jo ilmassa: IisKi tasoitti. Jäätävä kanttiranne aivan hattuhyllylle ja oltiin tasoissa. Näissä lukemissa mentiin myös erätauolle. Toiseen erään päätettiin lisätä liikettä ja laukauksia sekä tavoite oli pudottaa kaveri kyydistä. Ei ne vaan pudonneet, ei sitten millään! Erän alku tosin oli hyvä, kun vajaat 2 minuuttia oli pelattu ja Aki painoi pallon yläpeltiin Sakun syötöstä. Tervanjuonti kuitenkin jatkui, eikä päästy karkaamaan, vaan kaveri tasoitti taas erän puolivälissä. Päätöserään mentiin lukemista 2-2. Päätöserässä värkkäiltiin alkuun pari hyvää paikkaa, mutta kaverin maalivahti otti hyviä koppeja ja ajassa 32.07 IisKi meni ensimmäistä kertaa johtoon. Tästä ei onneksi menty paniikkiin vaan Lassen ja Henryn maaleilla käännettiin peli taas meidän johdoksi. Maaleihin syötöt jakoivat Timo ja Jussi. Tuohon paikkaan olisi tarvittu vielä se kuuluisa "viimeinen niitti", mutta kun ei mene, niin ei mene. Kaveri puolestaan pääsi vielä kertaalleen rokottamaan ja Omar Hassan tasoitti pelin parin minuuttia ennen loppua. Näissä lukemissa kuunneltiin myös summeria... ei oltu tyytyväisi, ei alkuunkaan. Täytyy kuitenkin sanoa, että tasuri oli jopa enemmän kuin tuosta ansaittiin. Miesten merkkaus omissa oli aivan luokatonta ja kaverilla oli useampi huippupaikka kuin meillä... no, piste on parempi kuin 0 pistettä. RT- In-Team Toiseen peliin lähdettiin täysin samoilla ketjuilla kuin ensimmäiseen vääntöön, paitsi maalivahti vaihdettiin. In-Team oli kaatanut avauspelissään Spartakin ja ilmassa oli tuoksu siitä, että vanhojen setien Diesel-kone saattaisi alkaa käynnistyä kauden puolenväliin saapuessa. Meidän idea oli, että nyt täytyy parantaa ja pelata huomattavasti iloisempaa ja liikkuvampaa peliä kuin avauspelissä... eipä onnistunut aivan täysin. Peli alkoi hyvällä sykkeellä, mutta kaveri pääsi maalintekoon ensin. Viivasta tullut matala laukaus karkasi allekirjoittaneen näkökentästä ja Juho "kalju kiinni!" Savolainen nosti karat sisään, 0-1. 5 minuuttia myöhemmin vihu iski taas: Tomi Seittivaaran tarkka pommi aivan tolpan juureen vei In-Teamin johtoon lukemin 0-2. Näissä lukemissa mentiin toiseen erään. Sitten neiti Fortuna päätti olla meille vieläkin epäsuosiollisempi (tähän mennessä oltiin osuttu jo pari kertaa tolppaan, vedetty hyviltä tonteilta ohi tai yli ja vastustajan pakit olivat blokanneet tyhjiin menossa olevia kuteja.). In-Team heitti norsupallon kohti meidän maalia ja allekirjoittanut meni sitä vastaan, hieman yllättäen kohta suhahti maila pään vierestä ja pallo oli maalissa. "Lievästi" korkea maila, mutta dumareiden mielestä maali... ei kai siinä sitten... 0-3 oli tosiasia. Kuparinen saatiin viimein rikki erän loppupuolella, kun pallo pomppi kerrankin meille ja Tase nosti pelivälineen reppuun. Iloa ei kestänyt kauaa, kun seuraavassa vaihdossa soi taas omissa. Hävittiin kaksinkamppailu omissa aivan 100-0 ja kaveri pääsi sihtailemaan rauhassa. Lisäksi kuti painui maaliin allekirjoittaneen varusteista, ei ollut tuuria... päätöserään lukemista 1-4. Sittenpä alkoi meiltä vahva rummutus. Vajaamiehisenä pelannut In-Team oli pystynyt haastamaan meidät jalalla yllättävän hyvin, mutta päätösvartilla alkoi askel painaa. Jengi oli enemmän ja enmmän hienosti koko pelin torjuneen vekarinsa varassa. Tästä jotain keroivat maalia kohti ammutut laukaukset: meille 14-4 (toimitsijat jättivät jostain syystä meidän päätyyn tullee kudit laskematta... :D ). Saatiin lopulta kavennus aikaan ajassa 34:34, kun Pasi ampui pallon börsään Lassen syötöstä. Vain hetkeä myöhemmin kovassa iskussa ollut kolmosketju iski hienon maalin: Aki pelasi maalin takaa Kestille, joka iski tauluun 3-4! Seuraavassa vaihdossa Arto ampui tolppaan ja näytti kuin pallo olisi ollut takaraudassa. Ei kuitenkaan maalia. Eikä saatu peliä tasoihin, ei millään. Kaverin molari torjui hyvin ja In-Team puolusti upeasti... luu jäi käteen, ei voi mitään. Kokonaisuutena turnauksen saldo jäi heikoksi, mutta yksi piste on parempi kuin nolla. Edelleen ollaan iskuetäisyydellä karsintapaikkoihin ja kaksi pinnaa taitaa olla ero kolmostilaan. Nyt vain ei enää riitä se, että pelataan sinnepäin, vaan voittoja täytyy alkaa saada. Näin tasaisessa sarjassa käy helposti kehnosti ja kauden päätteeksi voi löytää itsensä pelaamasta sarjapaikan säilyttämisestä! Tämän päivän esityksissä oli paljon parannettavaa, eikä näin pahasti ole jatkossa varaa alisuorittaa. Monella osa-alueella oltiin heikompia, kuin normaalista ja siitä syystä saldo on varmasti oikeutettu... vaikka hyvääkin esityksissä oli. Esimerkiksi pallollinen peli oli ok, pystyttiin hallitsemaan molempia pelejä, mutta hallinnastu huolimatta ei vaan saatu tarpeeksi maaleja aikaan. Kolmosketju (Aki-Kesti-Tiksa) pelasi upeasti ja oli hienoa saada taas Aki riviin. Nyt on hetki aikaa tehdä hommia ja heti vuoden alusta hyökätään Juukaan ja otetaan selvää, että onko joululahjaksi saatu lisää pelitaitoja! Viimeinen "KA-BOOM" Turnauksessa oli ilmassa myös tietynlaista haikeutta sillä pidetty joukkuetoveri monen kauden ajalta, Henri "Höpö" Kainulainen, pelasi toistaiseksi viimeiset pelinsä RT-paidassa. Työelämä vie joukkueen fyysisenä selkärankana tunnettua luottopeluria toiselle paikkakunnalle ja Henri päätti ettei jatka "etämiehenä". Arton ja Garfieldin tavoin. Tämä on harmittava juttu, mutta tällaista tämä alasarjojen elämä on... Kiitos kaikista näistä kausista, Henri ja tervetuloa takaisin koska vain! |
