RAPORTTI: Edustus kesälomalle10.03.2019
No niin, ensinnäkin pahoittelut siitä ettei raporttia tullut eilen. Tulospalvelu meni perätilaan juuri ennen meidän jälkimmäistä peliä ja odoteltiin, että jospa tuo tointuisi illan aikana, mutta pötköllään se näkyy vieläkin olevan. Coach Team-ottelun osalta ei ole tarkkoja faktoja lyödä tiskiin, mutta aletaanpa tykittää! Eli, kauden päätösturnauksessa ei lopulta ollut enää panosta karsintoihin pääsyn suhteen meidän aloittaessa päivän urakkamme. Oikeastaan se yksi ja ainoa skenaario, jolla putoaisimme leikistä oli toteutunut päivän aiempien pelien osalta. Juankosken Pyrkivä voitti molemmat ottelunsa ja Veikot voitti FBI:n, eli meille ei enää jäänyt mahdollisuutta ottaa kumpaakaan kiinni. Jaossa oli kuitenkin mahdollisuus voittaa kaksi joukkuetta, joita ei tällä kaudella oltu voitettu ja toinen näistä oli sellainen jota ei oltu voitettu koskaan aiemmin. Mahdollista oli myös pitää nelossija hallussa ja parannella asemia pistepörssissä! Turnaukseen saatiin hienon kokoinen rosteri pelaajia ja päivän avauspeliin Spartakia vastaan lähdettiin tällaisilla ketjuilla: Aki - Aleksi - Henry Antti - Tero Arto - Lasse - Nico Jussi - SimoKa Pasi - Toni - Timo Lauri - Erno (Varalla ja alivoimissa: Saku-Mikke - Jori - Marko - Juuso) Miika Rökäletappio - Spartak Spartak oli siis joukkue, jota ei oltu koskaan voitettu aikaisemmin ja kyllähän tällaiseen revanssimahdollisuuteen oli palo tarttua. Odotettavissa oli tiukka vääntö, sillä taitavista ja kokeneista pelimiehistä koostuva joensuulaisnippu oli aiemmin saanut haastettua FBI:n suhteellisen hyvin. Spartak sai otteluun vahvan alun, kun vajaa minuutti pelin alkamisen jälkeen meille sattui pieni merkkausvirhe omissa ja peli oli 0-1 vihulle. Tästä ei lannistuttu, vaan tasoitusta lähdettiin hakemaan. Maalia jouduttiin odottamaan 10 minuuttia, mutta tulihan se lopulta sieltä! Hurjaa pörssipäivää viettänyt Aleksi pääsi lataamaan Antin hienosta tarjoilusta pelin tasoihin. Pari minuuttia myöhemmin kaveri pääsi karkaamaan taas johtoon ja vieläpä hieman avausmaalia muistuttavalla tavalla, 1-2. Erätauolle lähdettiin kuitenkin tasatilanteesta Aleksin tasoitettua maalinedusruuhkasta Akin syötöstä tilanteeksi 2-2. Erä oli tilastojen valossa mielenkiintoinen, sillä Spartak onnistui puolustamaan meidän laukaukset aika minimiin, sillä saatiin koko erässä juuri nuo 2 laukausta maalia kohti, joista maalit tehtiin. Toisesessa erässä pelin luonne jatkui samannäköisenä, sillä erotuksella että meidän oman pään peli oli yhtä tilannetta lukuunottamatta paremmin hallussa ja alettiin saada enemmän laukauksi perille. Päästiin ensimmäistä kertaa johtoonkin, kun parin minuutin pelin jälkeen Henry tuikkasi Akin syötöstä tilanteeksi 3-2. Spartak tuli kuitenkin tasoihin, juuri tuon aiemmin mainitun yhden tilanteen seurauksena. Meillä oli vaihto pahasti kesken ja pallo menetettiin oman maalin takana, josta kaveri pelasi sen maalimme eteen ja peli 3-3. No, tästä meni vain 13 sekuntia, kun Aleksin "hatullinen" täydentyi ja näissä lukemissa mentiin itse asiassa koko ottelun loppuun asti. Päätösvartti oli siistiä ja tasaista vääntöä, koko pelissä tuomittiin vain 1 kakkonen. Me onnistuttiin blokkaamaan pahimmat vihun tontit ja saatiin pelattua kellosta sekunteja pois hyvällä ja maltillisella hyökkäyspelillä. Kokonaisuutena ottelu oli kypsännäköistä säbää ja olihan tuo nyt maukas voitto! Rökäletappio - Coach Team Tunti taukoa ja sitten mentiin taas. Coach Team oli hävinnyt päivän avauspelinsä ja heillä ei enää ollut pelissä muuta kuin pieni sauma vaikuttaa siihen, että olisivatko he lohkon 8. vaiko 9. Putoamiskarsinta kutsuisi heitä joka tapauksessa. Me lähdettiin peliin hieman modatuilla ketjuilla ja tämmöisillä koostumuksilla lähdettiin päättämään tätä kautta: Aki - Aleksi - Henry Antti - Tero Lasse - Jori - Nico Jussi - Marko Saku-Mikke - Toni - Timo Late - SimoKu/Eki (Varalla ja alivoimissa: Arto - Pasi - Juuso) Miika Tästä ottelusta ei nyt valitettavasti ole tilastotietoja tuon tulospalvelun leviämisen vuoksi, eli täytyy vetää aika rajulla kädellä hatusta. Harmi sinänsä, kun maaleja ja pisteitä tuli monelle äijälle... No, Coach tiedettiin vaaralliseksi nipuksi, joka pelaa parhaimmillaan/pahimmillaan melkoisen hidastempoista peliä ja tämä saattoi osittain kampittaa meidät syksyn puolella pelatussa kamppailussa. Ottelu alkoi samalla tavoin, kuin Spartak-peli, eli kaveri pääsi rokottamaan avausmaalin pelin alussa. Tilanne taisi olla jo 0-2, ennen kuin me saatiin pallo ensimmäistä kertaa nuottaan. Kävipä "Juukalaislegioona" vielä 2-3 johdossakin, mutta sitten hörähti meidän kone tulille, eikä askissa ollut enää viimeiseen pariinkymmeneen minuuttiin kuin yksi joukkue. Meillä olisi ollut paikat jopa katkaista peli, mutta kaverin maalivahti Eetu Gröhn otti lukuisia isoja koppeja ja piti luvut niinkin "nätteinä" kuin 11-3. Pörssipäivää viettänyt Aleksi taisi leipoa neljä uunia, Jussi ja Timo tekivät puolestaan 2 mieheen ja yhteen osumaan pääsivät ainakin Henry ja Lasse. Peli oli hyvä esitys meiltä ja hieno osoitus siitä, että pelataan pelit loppuun asti kunnialla, vaikkei panosta enää ollutkaan. Luu jäi käteen Kautemme päättyi siis harmittavasti runkosarjaan ja vieläpä samalla harmittavalla tavalla, kuin myös viime kaudella. Eli lapaan jäi sija 4 ja karsintapaikasta jäätiin YKSI PISTE. Katkeraa ja kitkerää, mutta eipä voi minkään. Sarjassa pelataan se 18 peliä per joukkue ja onhan tuossa aikaa ottaa ne tarvittavat pisteet. Kausihan oli hieman kaksijakoinen ja etenkin alkukaudesta oltiin vähän hukassa ajoittain. Se tasaisuus, joka on ollut meidän tärkeä "ase" loisti ajoittain poissaolollaan ja esityksemme olivat jopa yhden ottelupäivän sisällä todella erilaiset. Joulukuun Iisalmessa pelatun turnauksen pohjakosketuksen jälkeen (1 piste matkaan sieltä) joukkue kuitenkin kasasi itsensä komeasti. Tammikuussa Juukan perketilla nähtiin aivan eri porukka, kuin Iisalmessa tai muissa alkukauden heikoimmissa peleissä. Viimeisestä kahdeksasta ottelusta otettiin 6 voittoa, yksi tasapeli ja hävittiin vain kerran. Harmi kyllä, kiri alkoi liian myöhään. Kaikesta huolimatta, kausi tulee jäämään mieleen positiivisena matkana ja onhan tämä porukka aivan mieletön. On ollut etuoikeus pelata näiden jätkien kanssa ja ne, jotka ovat kauden mittaan huudelleet mm. että "joukkueen sisällä on ongelmia", "Teillä on huono joukkuehenki", "Päänne ei kestä", voivat minusta vaikka hypätä kaivoon. :D Ei nimittäin pidä paikkaansa. No, nyt kun pelit on ohi, voisi leikkimielisesti ja kieli poskessa listata TOP5-tilanteet tältä kaudelta, jotka olisivat EHKÄ voineet muuttaa erilailla tulkittuina sijoitustamme. Korostan, että tämä on melkoista jossittelumussutusta, eikä minulla tai muulla joukkueella ole hampaankolossa mitään. Tämä ei ole myöskään piikittelyä mihinkään suuntaan, itse onnistuttiin pelaamaan itsemme ulos ja paikat tosiaan oli tarjolla ottaa pisteitä talteen! Allekirjoittanut elää tilanteet aika tunteella ja jostain syystä minulla on kyky tallettaa omalle kovalevylle muistiin jos jonkinmoisia tilanteita kausien varrelta. :) 5. FBI - Rökäletappio, Vesileppisareena 16.2, hävittiin 4-3. Agenttipelaaja on polvillaan oman maalivahtinsa alueella pallo jalkojensa välissä. Tuomari ei reagoi, tilanne olisi voinut olla rankkarin arvoinen. 4. Rökäletappio - Veikot, Ahmo 26.1, tasapeli 2-2. Veikkopelaaja pelaa palloa oman maalivahtinsa alueella lyöden maalia kohti menevän pelivälinnen väljemmille vesille. Tuomari ei reagoi, olisi voinut ehkä antaa rankkarin. 3. Rökäletappio - Veikot, 13.10, tasapeli 4-4 Ottelun loppuhetkillä tapahtuu rike, josta lähtee yksi vastustaja suihkuun, jälkitilanteesta molemmilta yksi ukko jäähylle ja lisäksi vastustajalle oli tulossa siirretty rangaistus ennen tätä korttiin johtanutta rikettä. Kentälle määrätään väärä määrä pelaajia ja peli jatkuu 5vs4-ylivoimana 4vs3-yv:n sijaan. Olisiko tuo 4vs3 luonut meille paremman mahdollisuuden tehdä maali, ehkä ehkä ei. 2. Rökäletappio - In-Team, Iisalmi 15.12, hävittiin 4-3. Meidän pelaaja laukoo pallon maaliin takarautaan lähietäisyydeltä. Veto on sen verran tulinen, että peliväline tulee lähes samaa reittiä takaisin ja laukaus tulkitaan tolpaksi. Normaalisti maaliverkossa oleva "laahus" pysäyttää laukaukset siten, ettei tuollaisia epäselvyyksiä synny, mutta nyt laahus on maalivahdin alla "pinteessä" ja takarauta jää näkyviin. 1. Rökäletappio - In-Team, Iisalmi 15.12, hävittiin 4-3 Samassa pelissä In-Teamin 3. maali syntyy korkealla mailalla. Pelaaja lyö pallon lähes vyötärönsä korkeudelta maaliin. Oikeudenjakajat olivat tilanteessa katveessa ja maali hyväksyttiin. "Sykli" ei murtunut Ne, jotka ovat suranneet meidän touhuja pidemmän aikaa, ovat ehkä huomanneet saman, kuin meidän jengin pahimmat "tilastoniilot". Tämä joukkue, tai sen runko on ollut kasassa kaudesta 2011-2012 ja tästä eteenpäin mennyistä kausista ollaan käytetty nimitystä "meidän aika". Miehiä on tullut ja mennyt, mutta osa niistä pelaajista, jotka olivat tuolloin mukana ovat edelleen jengin vahvuudessa ja muutoinkin joukkueen runko on pysynyt vahvasti samana, eikä isoja muutoksia ole tapahtunut. Näinä kausina olemme edenneet tarkasti neljän kauden sykleissä, eli kahta menestyskautta on aina seurannut kaksi tasaisempaa kautta. Näin ollaan edetty: Kauden 11-12 päätteeksi juhlittiin sarjanousua 5. divarista neloseen ja heti seuraavana kautena runnottiin itsemme kolmosen karsintoihin. Kaudet 13-14 ja 14-15 puolestaan tahkottiin tasaisen varmasti 4. divarissa saavuttaen molempina kausina sija 3. 15-16 tapahtui sitten se, mitä oltiin haluttu saavuttaa jo tovi. Kausi nelosessa harjattiin läpi ilman tappioita ja karsintojen kautta palautettiin Rökäletappio kolmosdivariin ensi kertaa sitten vuosituhannen alun. Ensimmäinen kolmosen kausi, 16-17, oli myös menestys ja kausi päättyi 2. divari karsintoihin. Nyt puolestaan ollaan menty kaksi kautta kolmosessa saavuttaen molempina kausina sija 4... onko tämä sattumaa, vaiko ei? Onko tähän "sykliin" nojaten ensi kausi sittenkin se THE KAUSI... ? saapa nähdä. Kiitokset kaikille, jotka näitä tekstejä ovat kauden mittaan lukeneet ja kulkeneet joukkueen mukana meitä kannustaen. On melkoisen hieno tunne, kun alasarjaporukalla on näin kova fanikööri olemassa! Kiitos! :) #27 |
